Ankeuttaja vaanii

 Koska tätä pimeyttä ja harmautta ei pääse mihinkään pakoon, niin ehkä tässä sitten pitää vain rypeä sydämensä kyllyydestä. Taito se on kuulkaa sekin.... Niinkuin tänään: Satoi. Menin kampaajalle. Satoi. Hiukset olivat hienosti. Satoi. Tulin kotiin. Mitä näkyi peilistä? Sama liimaletti kuin ennen kampaajaa, vain vähän lyhyempänä..huokaus....

Mutta joillakin on taito pukea harmaus sanoiksi. Kuinka voi kiteyttää marraskuun tunnelman niin laittamattomasti? Vaikka biisiä onkin ahkerasti siteerattu, tässä vielä Heikki Salon verbaliikkaa:

"Ohi syyskuun

läpi repaleisen lokakuun

kaipuun kaljakori kilisee

yli taivaan

päivät niinkuin varisparvi

raahautuu

Mua vaivaa

ikävistä ikävin

milloin beibi palaat takaisin

etkö tiedä

voi yksinäisen miehen viedä

marraskuu"